Bang Thao

Hello!
Luulisi että Indonesian sademetsissä ei ole nettiä ja Thaimaan turistikeskuksissa olisi... Mutta ei.
Näimme siis mitä Patong beachilla on tarjota ihmisille: melua, thai boxing, tavaraa, vaatteita, ravintoloita, juomaa, thai tyttöjä ja jopa thai poikia. Kaikkea voi rahalla ostaa. Miten me rauhaa rakastavat maalaisjuntit eksyttiinkään sinne. Ei vaan, oli se kyllä näkemisen arvoinen paikka. Varsinkin jos välillä pääsee pois vuorten helmaan. Mitähän olisi Bangkok...Yritin houkutella Ipeä lähtemään sinne, mutta turhaan. Jos paluulennot ei olisi Phuketista, olisimme pakanneet reppumme ja lähteneet sinne.
Nyt meillä on viimeiset hetket rentoutua. Ja aika hyvin myös varmaan onnistumme siinä: Varasin meille vahingossa Agodan kautta luksus villan Bang Thaosta. Sattui olemaan alennusmyynnissä...Luulin varanneeni tavallisen huoneen rauhalliselta alueelta, mutta olinkin varannut kaksion OMALLA UIMA-ALTAALLA!!! Asunto on todella hieno. Marmori lattiat, pukeutumishuone, meikkihuone, makuuhuone, olohuone, keittiö, ja privat pool. Voit hypätä suoraan sängystä tai olohuoneesta aamu-uinnille!!! Jee!Päätimme jäädä tänne loppuajaksi.
Vuokrasimme skootterin ja olemme käyneet tutustumassa lähimpiin beacheihin. Ihania rauhallisia rantoja, eikä juurikaan ihmisiä. varsinkaan suomalaisia. Täällä on todella kuuma. Kävelemme pitkin hiekkarantoja ja vilvoittelemme jalkojamme meressä. Tosin merivesikin on niin lämmintä, ettei se juurikaan virkistä. Hiekka polttaa jalkoja. Jopa illalla on niin kuuma, että ulkoilmaravintoloissa puhaltaa tuulettimet. No, ei ole kauaa. Paluu Suomeen on ihan kohta. Paluu arkeen....
Nyt istumme vähän kuin Kiviset ja Soraset tyyliin rakennetussa ravintolassa. Löysimme vihdoin netti yhteyden. Ravintolan vessakin on niin hieno, että siellä voisi asua. Rehevä kasvillisuus ja lammet ympäröivät paikkaa. Tuuli puhaltaa hiljaa. Olemme vielä menossa rannalle kävelemään. Sen jälkeen romanttinen illallinen jossain ihanassa thai ravintolassa.
Pian nähdään! Odottelemme jo innolla kuumaa paljua lumen ja pakkasen keskellä...

Phuket, suomalaisten uusi Kanaria

Tässä vielä kuva potkurikoneesta välillä Lombok-Bali. Balilta siis suora lento Phuketiin. Järkytys alkoi heti. Kun saavuimme kentälle, emme olleet ainoita. Samaan aikaan oli ilmeisesti laskeutunut 10 muuta konetta. Sali täynnä suomalaisia ja venäläisiä turisteja. Ahdistus... Juuri kun olin varannut lennot, luin netistä jutun otsikolla: Phuketista on muotoutumassa suomalaisten uusi kanaria. Just joo. Nyt tuli taas selväksi, miksi emme käy pakettimatkoilla. Matkailu avartaa huomattavasti enemmän kun on seikkailu henkeä. Täällä oli suomalaisoppaat kyltin kanssa vastassa ja opastivat suomalaiset omiin hotelleihinsa. Tervetuoa juoma ja tervetuliasilta odottamassa! Onneksi ei meitä. Otimme taksin ja ajoimme vuorille kauas turistihälinästä. Ranta on täynnä vierivieressä makaavia lihavia, valkoisia turisteja, kaljapullot käsissä. Koko kaupunki on rakennettu vain turismille. No, aurinkoa tulimme hakemaan ja sitä on!!!
Kaikki muut ilmeisesti ahtautuvat rannoille, sillä olemme olleet kolme päivää ainoat ihmiset hotellin altaalla. Private pool, voisi sanoa. Nyt lepäämme.
Ilmeisesti kohtalo kuitenkin johdatti meidät tänne, eikä Filippiineille maanjäristysten keskelle.
Iltaisin olemme tutustuneet paikan yöelämään. Aika rajua menoa. Turistit ilman paitaa pullot käsissä ja thaikkutytöt myymässä itseään puolipukeissa. Jokaisella vanhalla ukolla on thaityttö kainalossa. Ei tämä ainakaan perhekohde ole! Kaupungissa on niin kova diskomusa päällä, ettei omaa ääntä kuule. Valot vilkkuu ja kauppiaat myyvät mitä erilaisimpia tavaroita.
Purin eilen letit pois. Illalla päätime lähteä kampaajalle, molemmat. Mä ajattelin ottaa värin haalistuneeseen päähäni, samoin Ipe. Aika mielenkiintoinen kokemus. Siinä istuimme helteessä molemmat värit päässä, silläaikaa oli muita asiakkaita. Värin huuhteluun ei ollut juoksevaa vettä, vaan väri huuhdeltiin kauhalla. Tuli ihan rantasaunameininki mieleen. No, otimme molemmat tummanruskean värin, mutta... molemmilla on nyt ihanat kullankeltaiset hiukset! Aina ei voi voittaa!! Tänään ilmeisesti uusi yritys. Täytyy pyytää black colour jos ne ymmärtäisi sen paremmin kuin dark brownin... Ei vaan uskallettu ottaa mustaa kun ajateltiin et se on sitten TOSI musta. Ipe on tosi tyytyväinen. Kun viimeksi se värjäsi hiukset Portugalissa, niistä tuli lilat.
Liikenne täällä on tosi paljon rauhallisempaa kuin Balilla. Sama vasen liikenne kuitenkin. Ajattelimme ottaa skootterin illalla ja etsiä jonkun kivan ravintolan vähän sivummalta. Thai ruoka on ihanaa!
Kameran kanssa taas ongelmia...En saa kuvia siirrettyä. Yritän taas myöhemmin :)

Gili Meno

Tässä ollut pieni tauko blogin kirjoituksessa... Olemme olleet lähes autiolla saarella kolme päivää. Vaikka viihdyimme Gili Airilla, halusimme nähdä myös Gili Menon. Menoa siellä ei kuitenkaan ollut.
Saari oli kyllä puhtaampi ja hieman pienempi. Saimme jopa makean veden suihkun ja kuumana vielä! Asustimme aivan uudessa cottagessa aivan sataman tuntumassa. Rantaelämää siis. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Kävelimme taas saaren ympäri. Minä kannoin parhaita ystäviämme: mac book prota ja mac book airia, siinä toivossa että löytäisimme wi fin. Ei löytynyt...Tulihan kannettua. Ei ollut eka kerta. Olimme varmaan huvittava näky jälleen kerran. Makasimme tuntikausia rantahiekalla näkemättä yhtään ihmistä missään. Ihan kuollut saari. Saaren toinen pää oli täynnä ränsistyneitä hotelleja ja taloja. Ei ole ilmeisesti ollut asiakkaita...
Saaren ihmiset elävät todella alkeellisesti. Talot ovat hökkeleitä ja astiat tiskataan pienessä vadissa takapihalla. Kanat juoksee pihoilla vapaana ja kai ne siitä sitten tapetaan kun juhlaruokaa syödään. Muuten näyttää että ihmiset elävät riisillä. Sitä ne pistelevät poskiin sormin banaanipuun lehdeltä. Kaikki näyttävät kuitenkin ihan onnellisilta. Ei stressiä eikä kiirettä mihinkään. Jos tarvii odottaa, niin odotetaan. Ei ole liikennettä eikä melua. Hevosella pääsee.

Nyt saimme siis tarpeeksi alkeellisesta saarielämästä! Hämähäkkiveneeseen siis. Pois saarelta, takaisin Lombokiin. Sieltä samantien lentokentälle, ei enää lauttoja kiitos. Olisimme kuitenkin säästäneet aika paljon sillä lautta maksoi 3€ ja tämä lento huimat 20€. No, siinä vaiheessa kun piti nousta koneeseen, tuli mieleen, että olisiko se lautta ollut sittenkin parempi. Kone oli pieni ränsistynyt potkurikone. Sinne ei saanut ottaa edes käsimatkatavaroita (ei olisi mahtunut). Lennoilla ilmeisesti sama käytäntö kuin laivan lastauksessa: kun kone on täynnä niin lähdetään. Se nousi samantien, puoli tuntia etuajassa. Meille jopa tarjoiltiin vesi ja pulla. Lento oli tosi pitkä. Juuri kun nousimme ylös, tuli kuulutus, että valmistautukaa laskuun. Olimme lentokorkeudessa peräti 10min. Lensimme niin matalalla, että oli kerrankin kiva katsella maisemia koneesta. Indonesian saaret. Balin lentokenttä on aivan meren rannassa. Kun laskeuduimme, näytti kuin menisimme mereen, sillä kiitoradan pää alkoi aivan meren rannasta. Aika huiman näköistä! Nyt olemme siis taas turvallisesti "mantereella". Matkamme ei näköjään TÄLLÄKÄÄN kertaa jatku Palawanille...Lentoja on vaikea saada sinne ja maksaa liikaa. Olemme haaveilleet Palawanista jo 5 vuotta. Joku ihme karma estää meitä pääsemästä sinne...Otimme siis tästä halvat lennot Phuketiin eli tarina jatkuu huomenna thaimaasta! Tänään vietämme vielä shoppailupäivän Kutalla, Ipe taas skootterikuskina.

Gili Air

Oltuamme usean päivän Lombokissa, mietimme mitä tehdä seuraavaksi...Tuuli oli tyyntynyt ja veneet taas kulkivat normaalisti. Pakkasimme suurimman matkalaukkumme ja jätimme sen hotelliin. Pienen matkalaukun otimme mukaan. Hyppäsimme "hämähäkki"veneeseen(kuvia) ja suuntasimme matkamme Lombokin lähimmille saarille Gileille. Gili tarkoittaa saarta, joten on aivan hullua että ihmiset puhuvat Gili Islandseista... Nämä ovat kuitenkin siis turistien suosimat kolme Giliä: Gili Air (lähimpänä Lombokia), Gili Meno(keskellä, pienin) ja Gili Trawangan(suurin ja vilkkain). Gili Air on lähimpänä ja näköetäisyydellä Lombokia. Matka ei siis kestänyt kauaa. Vene haki meidät hotellilta ja matkasimme tunnin verran. Ensin Lombokin rannan tuntumassa ja sitten pienen matkaa saarta kohti. Vene tiputti meidät rantahietikolla ja lähdimme kyselemään hotellia. Olemme saarella, jossa ei ole teitä eikä myöskään moottoriajoneuvoja. HEPPOJA siis! Kaikki taksit ovat hevosia! Nyt siis todella asumme alkeellisesti. Sähköt sentään on! Buukkasin meille siis bambumajan. Nyt ne harsoverhot on tarpeen! Ajattelimme ottaa raikkaan suihkun ja lähteä syömään. Ipe meni ensin...ja tuli sanoen takaisin, että tulihan tämäkin koettua...Merivesisuihku! Olemme siis bambumajassa, jossa ei ole ilmastointia ja hanasta tulee merivettä, juuri sen lämpöisenä kun se merestä tulee. Ihanaa! Tässä kyllä unohtuu hetkeksi suomen maa. Olemme nyt siis suolaisen raikkaita ja nihkeitä kosteudesta ja kuumuudesta.
Nukuimme yön lämpimästi harson sisällä. Aamulla raikas suolasuihku ja hampaiden pesu suolavedellä. Ainoa positiivinen puoli tässä on, että napalävistys pysyy hyvässä kunnossa! Ja sitten reippailemaan. Retki saaren ympäri alkaa! Bikinit päälle, vesipullo ja kamera mukaan ja menoksi. Heppataksit tarjosivat hevoskyytiä ja sanoivat matkan kestävän 5 tuntia kävellen. Ajateltiin, että meillä on aikaa koko päivä. Aurinko paistoi ja laineet liplattivat. Kävelimme rantahiekkaa pitkin ja ihastelimme koralleja, simpukoita ja pieniä kaloja. Ei ketään missään. Ihana rauha. Olimme kävelleet  1 1/2 tuntia ja tulimme pieneen satamaan. Jalat oli jo hieman arat koska rannoilla on niin paljon korallin palasia. Onneksi löysin jostain puskasta pienet eripari läpärit. Olimme siis pikku kylässä, ilmeisesti saaren toisessa päässä. Jatkoimme matkaa ja 200m päässä tulikin vastaan oma hotellimme! Olimme siis kävelleet jo saaren ympäri. Aurinko paistaa suoraan ylhäältä ja näköjään ei tule varjon puolta ollenkaan...Pieni saari siis, ja juuri yhden heppakärryn levyinen hiekkatie kierää saaren. Aika idyllistä! Ja koska ei ole turistiaika, täällä on tosiaan rauhallista.

Kiehtova Senggigi Beach

Täällä nyt olemme emmekä muuta voi. Intian valtameri on niin kaunis! Hotellimme on aivan Singgigi bechin vierellä 10m rantahietikosta. Täällä myrskyää edelleen voimakkaasti, mutta ilma todella lämmin. 35 astetta ja lämmin merituuli puhaltaa. Aallot ovat valtavia, 6-8m. Todella upean näköistä. Nämä aallot ovat liikaa jopa surffareille. Rannalla ei ole ketään. Sekin miksei, selvisi meille aika pian kun majoittauduimme pyyhkeinemme rantahietikolle.Otimme ihanasti aurinkoa ja nautimme pauhaavan meren äänestä, kunnes ... aalto pyyhkäisi päällemme. Nauroimme mahat kippurassa ja olimme yltäpäältä hiekassa. Lähdimme siis altaalle, niinkuin muutkin. On mielettömän rentouttavaa kävellä aamulla rannalla ja tuntea miten hiekka pakenee jalkojen alta veden mukana. Pysähdymme ostamaan tuoreen makean ananaksen ja hengittelemme meri-ilmaa.
Eilen illalla kävimme "kylällä" syömässä ja löysimme pienen putiikin, jossa valmistettiin erilaisia puisia kirjan kansia. tilasimme heti Kievarin logolla olevat kirjat. Palasimme hotellille heppayydillä, Matadoralla. pääsimme siis haistelemaan kotoista tuoksua ja syöttelemään ruohoa. Ihanaa! Ikävä heppoja. Terkut kaikille!

Lautalta veneeseen

Welcome to Lombok

Lähdimme eilen aamulla ajoissa taksilla kohti Balin itärannikkoa, Patang Payhin. Sieltä lähtee lautat kohti Lombokin saarta, joka on samankokoinen saari kuin Bali, mutta ei niin turismin turmelema. Ensin istuimme taksissa tunnin ja ajoimme läpi likaisten paikallisten kylien. Vihdoin pääsimme satamaan. Taksi kuski neuvoi, mistä paikalliset ostavat liput ja varoitteli kauppiaista jotka yrittävät myydä lippuja terminaalissa. Saimme vihdoin liput ostettua ja lähdimme lautalle. Pieni autolautta ja jalankulkijatkin menivät sisälle autolastaussillan kautta. Oli melkoisen kuuma n35 lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kaikki muut menivät sisälle ja me tietysti auringon toivossa ulos yläkannelle.. Aikataulua ei tietenkään ole vaan laiva lähtee kun se on lastattu. Odottelimme siis jonkin tovin, ennenkuin laiva lopulta lähti. Istuskelimme kannella ja katselimme merta. Kaikki hyvin. Kunnes... alkoi melkoinen tuuli ja valtavat aallot. Yhtäkkiä laiva kallistui voimakkaasti. Meni vielä hetki kun ihmisiä alkoi rynnätä ylä kannelle pelastusliivit päällä. Laivaan lastattuja rekkoja oli kaatunut aallokossa ja samalla kaikki skootterit (joita oli pilvin pimein). Ne hullut eivät sido autoja tai mopoja mitenkään. Miehistö alkoi jakaa kaikille liivejä ja komensivat ihmiset istumaan laivan toiseen reunaan, jotta se pysyisi pystyssä. Emme olleet enää kaukana Lombokin saaresta, mutta yli tunnin matka kuitenkin. Paikalliset olivat aivan paniikissa. He eivät osaa uida, eikä varmaan edes koskaan käyneet vedessä.
Laiva pääsi vihdoin saarten suojaan, muttei Lombokin satamaan. Kapteeni ajoi laivan lähimpien saarten luo. Laivan vierelle alkoi tulla paikallisia kalastajaveneitä. Näillä pienillä veneillä oli sitten tarkoitus viedä matkustajat toiseen laivaan. Tuuli oli kuitenkin niin kova, ettei se onnistunut. Meidät vietiin lähimpään saareen. Emme siis tienneet missä olimme tai miten pääsemme sieltä pois... Muut turistit (meitä oli n10) alkoivat hieroa kauppoja kalastajien kanssa, että veisivät meidät Lombokin saarelle(se ei ollut kaukana). Vihdoin hinnasta sovittiin, ja pääsimme lähtemään. Kaikki paikalliset ja muutama turisti jäivät saarelle odottelemaan. Rannalla odotti auto kuski, joka lupasi viedä meidät saaren toiselle puolelle missä satama oli. Auto oli tietenkin lava-auto ja pääsimme matkustamaan paikalliseen tyyliin avolava-auton kyydissä. Paikallisilla riitti ihmettelemistä.
Onneksi matka oli VAIN kaksi tuntia mutkaista viidakkotietä. Istuimme kivikovalla alustalla läpi märkinä. Kun pääsimme vastarannalle, selvisi että meidän hotellille on vielä tunnin matka. Siitä otimme taksin ja vihdoin pääsimme luksushotelliimme. Matkasimme siis 12 tuntia tätä 4 tunnin matkaa. Olimme aivan väsyneitä, olin pahoinvoiva autokyydistä ja kylmä. Lämmin suihku ja syömään! Nyt olemme paratiisisaarella! Toivottavasti tämä matka oli sen arvoinen!

Täällä on edelleen mieletön tuuli, mutta aurinko paistaa. Surffareiden ihannepaikka! Kaikki satamat ja lentokentät on suljettu. Eli täältä ei nyt pääse pois... Nyt pysymme tässä hotellissa niin kauan kuin myrsky laantuu ja sitten mietimme minne ja miten mennään. Lentäminen alkoi yllättäen tuntua aika turvalliselta vaihtoehdolta. Vain meille voi käydä näin.

Riisipeltoa

Gianyar

Huh huh,
paniikki iski kun aloin kirjoittaa blogia...USB kaapeli oli hävinnyt. tyhjennettiin koko hotellihuone ja matkalaukut ja hälytettiin henkilökunta etsimään sitä. En siis saanut uusia kuvia kamerasta ulos. OMG!!!Yksi päivä ihan pilalla. tästä alkukantaisesta maasta ei tosiaankaan osteta mitään kaapeleita, ainakaan maciin.saati sitten nokian ja macin välille. Sitten taksikuskin kanssa kierreltiin kaikki mahdolliset mukamas tietokoneliikkeet ja kaikki vaan hymyilivät ja pyörittelivät päätä. Ne myy vaan jotain ihme kiina kamaa täällä ja kaapelit ei sovi. Sitten löytyi nokia kauppa joka ei kuitenkaan myynyt nokian kaapelia, yllätys. Kokeilin taas kaapelia koneeseen, eikä se näkynyt kuvansiirto ohjelmassa, mutta työpöydällä kuitenin. Ipe oli päättäväinen ja osti sen, mä en olisi ostanut. ja NYT vihdoin monen päivän yrityksen jälkeen sain kuvat siirrettyä. Nyt siis kuvaa pukkaa...
Kyllästyimme Ubudiin. Oli sovittu agentin kanssa kahden päivän kiertely, mutta yllätys, koko agentti hävisi eikä vastaa puhelimeen eikä meileihin. Otimme siis kuskin ja lähdimme maaseudun rauhaan Gianyariin, joka on ihan Ubudin lähellä, mutta täysin paikallisten asuttama. Olemme tänään katselleet kuinka ihmiset pesevät pyykkiä ja peseytyvät kadun viereisessä ojassa. Siinä ne vaan kaikki alasti pesivät itseään ja toiset pyykkiä. Ja vain 10min matkan päästä täydellisestä turistipaikasta.

Kiinalainen uusivuosi alkoi ja Bali täyttyy kiinalaisista. Eilen hotellin aamupalalla tuli samanlainen tunne kuin venäläiset Viruhotellissa! Äkkiä pois. Nyt siis aivan landella, taas riisipeltojen ja viidakon vieressä. Viidakon äänet on todella hienot, linnut ja sirkat pitävät aikamoista meteliä. Ihanan rentouttavaa. Tänään olemme katselleet riisin istutusta ja miettineet näiden ihmisten elämää. Aamulla riisipelolle, kahlataan mudassa koko päivä kovassa auringon paahteessa, selkä kumarassa. Illalla kotiin ja aamulla uudestaan. Olisi kiva tietää kauanko riisi kasvaa ennen kuin siitä sen riisin saa... aika kovaa hommaa. Täytyy nyt vielä miettiä alammeko riisinviljelijöiksi...Videossa saattaa näyttää, et otan aurinkoo riisipellolla... oon kyl aika kivan altaan äärellä :) Huomenna lähdemme laivalla Lombokin saarelle, joka pitäisi olla valkoisen hiekan ja sinisen veden paratiisi.

Jumitus Ubudissa

Moikka kaikille,

 Ollaan jumituttu Ubudiin kun ei jaksa kokoaikaa rahdata laukkuja eri paikkaan. Ollaan sitten ajeltu skobal ympäriinsä. Ipe alkaa olee jo aika hyvä, omaksunut paikalliset liikenne tavat... Aurinko saatiin yksi päivä altaan reunalla. Nyt ollaan ihan uudessa hotellissa, jonka omistaja on sveitsiläinen ja vaimo balilta. Hotelli siis sisustettu eurooppalais-balilaiseen tyyliin. aika kiva siis. laitan kuvii.

Eilen lähdettiin aamulenkille riisipellon reunaa. Neuvoivat hotellilla miten voi mennä ympäri pelloreunaa ja sitten sillan yli ja takaisin. Ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Pellot hävisi ja olimme taas viidakossa... sieltä sitten ylös ja olimmekin jollain kadulla. Vettä satoi kaatamalla ja kukaan ei tiennyt missä meidän hotelli on. Täällä on pieniä hotelleja ja guesthouseja vierivieressä... Ei auttanut muu kuin mennä samaa reittiä takaisin. Meille vähän naurettiin kun vedettiin kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia. Vain hullut suomalaiset tekee tällaista... Kerrankin kun sain Ipen lähtemään reippailemaan...Lämmin suihku ja aamupala retken jälkeen tuntui aika mukavalta...Tänään joudumme vaihtamaan hotellia kun tää on täynnä. Tässä kaksi pientä apinaa

Sadevideo

Uskomaton Ubud

Eilen illalla lähdettiin kohti Ubudia. Oli jo pilkko pimeää ja taksi ei meinannut löytää hotellia. Olin valinnut vaihteeksi jonkun riisipellon laidalla sijaitsevan maalaispaikan... Tie oli tosi huono ja meni koko ajan syvemmälle viidakkoon...Vihdoin löysimme pihaan. Ei näyttänyt kovin lupaavalta. Ei hotellin nimeä, ei porttia. ei valoja. Vain ränsistynyt pressuista kyhätty autokatos. olimme aika ihmeissämme.Ipe lähti edeltä katsomaan, oliko siellä pihan perällä edes hotellia. Olihan siellä. Itseasiassa tosi kodikas ja viihtysä hotelli uima-altaineen ja puutarhoineen. Pimeys ja viidakon äänet vaan tekivät paikasta aika pelottavan. Paikan isäntäperhe on saksalainen ja tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Saimme huoneen riisipeltonäköalan altaan reunalta. Ensimmäinen uusi kotieläimemmekin ilmestyi: valtava hämähäkki juoksi pitkin seinää verhojen suojaan. Siinä sitten pyydystelimme sitä jonkin aikaa ja vähän useampiakin. Ja sitten nukkumaan. Aamulla teimme jotain mitä ei ihan ensimmäisenä tulisi tässä maassa mieleen. Vuokrasimme skootterin ja lähdimme kyälle. Huh huh. Liikenne on ihan hullua ja vielä vasemmanpuoleista. Onneksi vanha prätkäkuski Ipe hoiteli homman. Kiertelimme siis Ubudin kauppakadut ja löysimmekin taas kaikkea hienoa. Tässä vähän kuvia eri jutuista mitä ollaan löydetty... Puutarha täyteen valoruukkuja ym. Iltapäivällä jouduimme KAATO sateeseen. Tässä videoo siitä. Ostimme tyylikkäät sadeviitat paikalliseen tapaan, söimme kiinalaista ruokaa ja jatkoimme matkaa. Nyt istumme hotellilla nauttien grillattua paikallista kalaa. Kuuntelemme viidakon ääniä ja nautimme balilaisesta ulkoilmasta.

Puunkaivertajat työssä

Bongasin siis eilen agentin joka lähti näyttämään meille erilaisia firmoja. Aika hauska mimmi. Kävi ensin matkalla hakemassa aivan uuden maasturin, jolla sitten matkasimme ympäri Balia. Kiertelimme eilisen päivän ja jatkamme ensi viikolla. Kävimme ensin wood carving, eli puun veisto "tehtaassa". Se näkyy tässä videossa. Neljä miestä kaivertaa yhtä ovea kuukauden ajan käsin... aika mielenkiintoista. Lopputulos on mielettömän hieno, erilaisia seinäkoristeita, ovia ym. Laitan vielä valmiista tuotteista kuvia. Tämän jälkeen kävimme kivi veistos tehtaalla. Aikas hieno paikka sekin. Siellä nekin miehet istuivat ja veistelivät kiveä. Erilaisia: valkoisia, harmaita, mustia. Seinäkoristeita, vesiputouksia, huonekaluja. Mitä vaan asiakas haluaa. Myös puutarhaan tulevia lamppuja. niistäkin kuvia. Työnteko täällä näyttää olevan melkoisen leppoisaa. Ei kiirettä mihinkään. Veistellään tänään sen verran kuin ehditään ja huomenna jatketaan... Jos tulee iso tilaus, hälytetään lisää porukkaa töihin(ja sitähän riittää). Välillä levätään ja jutellaan ja poltellaan tupakkaa. Ja kaikki on hyväntuulisia ja hymyileviä. Aivan kuten meillä :)

Kuta Beach rantabulevardi

Kuta Beach, edelleen...

Edelleen jumitamme Kutalla. Tänään piti lähteä tukkukierrokselle, mutta välittäjä teki oharit... Otimme siis taksin ja lähdimme itse tutustumaan Butublanin "kivikylään". uskomaton paikka. Koko kylä valmistaa kivestä tuotteita. Kaikki katujen varret täynnä erilaisia patsaita, vesiputousveistoksia, seinäkoristeita, ruukkuja... mitä vaan voi kivestä tehdä. Kävimme muutamissa paikoissa. Nyt tulee puutarha täyteen erilaisia kivilyhtyjä. Kävimme myös puunkaiverrustehtaissa. Miten ihminen osaakaan tehdä sellaisia. Puusta mitä hienompia juttuja, myös hevosia. Kuulemma neljä miestä kaivertaa yhtä ovea kuukauden. On ne kyllä hienoja! Laitan kuvia heti kun saan siirrettyä puhelimesta(ei kameraa)...

Kuta beach, Bali

Tänään lähdimme Candidasan rauhasta kohti Balin villeintä aluetta Kuta Beachia kohti. Aurinko poltti niin kuumasti, että varjo oli ainoa paikka jossa pystyi olemaan. Kuta beach on kuuluisa railakkaasta yöelämästä ja vilkkaasta rannasta. Sitä tämä paikka todella on. Vähän turhankin vilkasta meille. Mieletön liikenne, paljon kauppoja ja paljon ihmisiä. Ei meitä varten... Oli vaan pakko tulla katsomaan tämäkin. Kävelimme ensin rannalla. Nautimme lasilliset viiniä rantabulevardilla palmun alla ja jatkoimme matkaa ostoskaduille. Pieniä katuja täynnä kauppoja ja tavaraa. Tosin hinnat ovat selvästi turistihinnat, paljon korkeammat kuin Candidasassa. Emme siis ostaneet mitään. Huomenna käymme tutustumassa tukkukauppoihin. Täällä on ihania vesipatsaita, kiviruukkuja, puusta ja kivestä tehtyjä seinäkoristeita. Vaikka mitä ihanaa!!! Helposti saisi kontin täyteen tavaraa. Jos selviämme tukkukierroksesta päivässä, jatkamme huomenna Ubudiin, joka on Balin kaupan keskus. Menemme kuuluisille Ubudin markkinoille.
Nyt istumme iltaa hotellin ravintolassa altaan reunalla. Ilma on lämmin ja maisema kaunis. Huomenna tai ylihuomenna lisää tarinaa... terkut kaikille!

Nirwana hotellissa Balilla

www.balicrm.com
Kun toi kamera ei oikein toimi, voit katsella hotellia täältä. Aika kiva. Nyt päästiin aitoon Balilaiseen tunnelmaan. Tänään taas katselin budha patsaita ja aivan mielettömiä kivi ja puuveistoksia ja seinäkoristeita. Joutuu varmaan ottamaan kontin...Ja koti muuttuu entistä enemmän bali henkiseksi.
Hotelli on aivan rannalla, mutta tiheän viidakon ympäröimä. Uskomattoman tiheä kasvillisuus ja huonot tiet. Ei paljon lähdetä kävellen mihinkään. pitää olla kuski kokoajan. Nyt pysymme pari päivää Candidasassa satoi tai paistoi. Pakko relata vähän.

Nirwana Hotel

Terkut kostealta Balilta!

Olemme vihdoin saapuneet ensimmäiseen kohteeseen. Matkasimme 2 1/2 vuorokautta. Ensimmäisen yön vietimme Kuala Lumpurissa Malesiassa. Satuimme vahingossa samaan hotelliin jossa olimme olleet ennenkin. Keskiviikkona päivällä saavuimme Balin pääkaupunkiin Denpasaariin. Meitä odotti kostea ilma ja 30C lämmintä. Ei siis palele, muttei paista aurinkokaan. Vettä satanut kaatamalla kuin isoäitini Esterin... tänään jo vähän aurinko häämöttää. Lentokentällä astuimme ulos koneesta ja siirryimme lähimpään kuppilaan ottamaan tervetulo drinksit. Siinä sitten istuimme ihmettelemässä laukkuinemme, mihin lähtisimme. Olemme Indonesiassa keskellä TODELLA vilkasta ihmisvilinää ja villiä liikennettä. Perheet painelevat skoottereilla 4 päällä ja perunasäkit jalkojen välissä. Siinä sitten varovasti kyselin Ipeltä, vuokrataanko auto. Ei kuulemma vuokrata... Menin sitten johonkin pikku toimistoon josta varasin hotellin läheltä. Illalla kävimme ihastelemassa rehevää luontoa ja rantaa. Ihailimme tarjoilijoiden palvelevaa otetta ja ikuista hymyä! Olisin jo ottanut mukaani muutamia budha patsaita 10m korkeita ja vähän savilyhtyjä, mutta... ostojarru on mukana.
Tänään matkaamme Balin pohjoispuolelle Lovina beachille, jossa toivottavasti näemme delffiinejä. Lähellä on myös Balin suurin vesiputous ja apinavuoret.
Tarina jatkuu heti kun pääsen netin ääreen (ei ole joka kulmalla)
Terkut kaikille! PS kamera ei tietenkään toimi, joten ei kuvia vielä...

Lähtö lähenee...

Matkakuume kovenee. Koneen nousuun aikaa 21 tuntia. Bikinit ja hammasharja matkalaukkuun ja menoksi. Ai niin ja passi vissiin.

Matkaa odotellessa...

Tätä hetkeä on odotettu pitkään ja hartaasti. Maanantaina startti lämpimään palmun alle. Hong Kongin kautta Balille ja sieltä Filippiinien paratiisisaarelle Palawanille :).