Tässä ollut pieni tauko blogin kirjoituksessa... Olemme olleet lähes autiolla saarella kolme päivää. Vaikka viihdyimme Gili Airilla, halusimme nähdä myös Gili Menon. Menoa siellä ei kuitenkaan ollut.
Saari oli kyllä puhtaampi ja hieman pienempi. Saimme jopa makean veden suihkun ja kuumana vielä! Asustimme aivan uudessa cottagessa aivan sataman tuntumassa. Rantaelämää siis. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Kävelimme taas saaren ympäri. Minä kannoin parhaita ystäviämme: mac book prota ja mac book airia, siinä toivossa että löytäisimme wi fin. Ei löytynyt...Tulihan kannettua. Ei ollut eka kerta. Olimme varmaan huvittava näky jälleen kerran. Makasimme tuntikausia rantahiekalla näkemättä yhtään ihmistä missään. Ihan kuollut saari. Saaren toinen pää oli täynnä ränsistyneitä hotelleja ja taloja. Ei ole ilmeisesti ollut asiakkaita...
Saaren ihmiset elävät todella alkeellisesti. Talot ovat hökkeleitä ja astiat tiskataan pienessä vadissa takapihalla. Kanat juoksee pihoilla vapaana ja kai ne siitä sitten tapetaan kun juhlaruokaa syödään. Muuten näyttää että ihmiset elävät riisillä. Sitä ne pistelevät poskiin sormin banaanipuun lehdeltä. Kaikki näyttävät kuitenkin ihan onnellisilta. Ei stressiä eikä kiirettä mihinkään. Jos tarvii odottaa, niin odotetaan. Ei ole liikennettä eikä melua. Hevosella pääsee.
Nyt saimme siis tarpeeksi alkeellisesta saarielämästä! Hämähäkkiveneeseen siis. Pois saarelta, takaisin Lombokiin. Sieltä samantien lentokentälle, ei enää lauttoja kiitos. Olisimme kuitenkin säästäneet aika paljon sillä lautta maksoi 3€ ja tämä lento huimat 20€. No, siinä vaiheessa kun piti nousta koneeseen, tuli mieleen, että olisiko se lautta ollut sittenkin parempi. Kone oli pieni ränsistynyt potkurikone. Sinne ei saanut ottaa edes käsimatkatavaroita (ei olisi mahtunut). Lennoilla ilmeisesti sama käytäntö kuin laivan lastauksessa: kun kone on täynnä niin lähdetään. Se nousi samantien, puoli tuntia etuajassa. Meille jopa tarjoiltiin vesi ja pulla. Lento oli tosi pitkä. Juuri kun nousimme ylös, tuli kuulutus, että valmistautukaa laskuun. Olimme lentokorkeudessa peräti 10min. Lensimme niin matalalla, että oli kerrankin kiva katsella maisemia koneesta. Indonesian saaret. Balin lentokenttä on aivan meren rannassa. Kun laskeuduimme, näytti kuin menisimme mereen, sillä kiitoradan pää alkoi aivan meren rannasta. Aika huiman näköistä! Nyt olemme siis taas turvallisesti "mantereella". Matkamme ei näköjään TÄLLÄKÄÄN kertaa jatku Palawanille...Lentoja on vaikea saada sinne ja maksaa liikaa. Olemme haaveilleet Palawanista jo 5 vuotta. Joku ihme karma estää meitä pääsemästä sinne...Otimme siis tästä halvat lennot Phuketiin eli tarina jatkuu huomenna thaimaasta! Tänään vietämme vielä shoppailupäivän Kutalla, Ipe taas skootterikuskina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti