Gili Air

Oltuamme usean päivän Lombokissa, mietimme mitä tehdä seuraavaksi...Tuuli oli tyyntynyt ja veneet taas kulkivat normaalisti. Pakkasimme suurimman matkalaukkumme ja jätimme sen hotelliin. Pienen matkalaukun otimme mukaan. Hyppäsimme "hämähäkki"veneeseen(kuvia) ja suuntasimme matkamme Lombokin lähimmille saarille Gileille. Gili tarkoittaa saarta, joten on aivan hullua että ihmiset puhuvat Gili Islandseista... Nämä ovat kuitenkin siis turistien suosimat kolme Giliä: Gili Air (lähimpänä Lombokia), Gili Meno(keskellä, pienin) ja Gili Trawangan(suurin ja vilkkain). Gili Air on lähimpänä ja näköetäisyydellä Lombokia. Matka ei siis kestänyt kauaa. Vene haki meidät hotellilta ja matkasimme tunnin verran. Ensin Lombokin rannan tuntumassa ja sitten pienen matkaa saarta kohti. Vene tiputti meidät rantahietikolla ja lähdimme kyselemään hotellia. Olemme saarella, jossa ei ole teitä eikä myöskään moottoriajoneuvoja. HEPPOJA siis! Kaikki taksit ovat hevosia! Nyt siis todella asumme alkeellisesti. Sähköt sentään on! Buukkasin meille siis bambumajan. Nyt ne harsoverhot on tarpeen! Ajattelimme ottaa raikkaan suihkun ja lähteä syömään. Ipe meni ensin...ja tuli sanoen takaisin, että tulihan tämäkin koettua...Merivesisuihku! Olemme siis bambumajassa, jossa ei ole ilmastointia ja hanasta tulee merivettä, juuri sen lämpöisenä kun se merestä tulee. Ihanaa! Tässä kyllä unohtuu hetkeksi suomen maa. Olemme nyt siis suolaisen raikkaita ja nihkeitä kosteudesta ja kuumuudesta.
Nukuimme yön lämpimästi harson sisällä. Aamulla raikas suolasuihku ja hampaiden pesu suolavedellä. Ainoa positiivinen puoli tässä on, että napalävistys pysyy hyvässä kunnossa! Ja sitten reippailemaan. Retki saaren ympäri alkaa! Bikinit päälle, vesipullo ja kamera mukaan ja menoksi. Heppataksit tarjosivat hevoskyytiä ja sanoivat matkan kestävän 5 tuntia kävellen. Ajateltiin, että meillä on aikaa koko päivä. Aurinko paistoi ja laineet liplattivat. Kävelimme rantahiekkaa pitkin ja ihastelimme koralleja, simpukoita ja pieniä kaloja. Ei ketään missään. Ihana rauha. Olimme kävelleet  1 1/2 tuntia ja tulimme pieneen satamaan. Jalat oli jo hieman arat koska rannoilla on niin paljon korallin palasia. Onneksi löysin jostain puskasta pienet eripari läpärit. Olimme siis pikku kylässä, ilmeisesti saaren toisessa päässä. Jatkoimme matkaa ja 200m päässä tulikin vastaan oma hotellimme! Olimme siis kävelleet jo saaren ympäri. Aurinko paistaa suoraan ylhäältä ja näköjään ei tule varjon puolta ollenkaan...Pieni saari siis, ja juuri yhden heppakärryn levyinen hiekkatie kierää saaren. Aika idyllistä! Ja koska ei ole turistiaika, täällä on tosiaan rauhallista.

Kiehtova Senggigi Beach

Täällä nyt olemme emmekä muuta voi. Intian valtameri on niin kaunis! Hotellimme on aivan Singgigi bechin vierellä 10m rantahietikosta. Täällä myrskyää edelleen voimakkaasti, mutta ilma todella lämmin. 35 astetta ja lämmin merituuli puhaltaa. Aallot ovat valtavia, 6-8m. Todella upean näköistä. Nämä aallot ovat liikaa jopa surffareille. Rannalla ei ole ketään. Sekin miksei, selvisi meille aika pian kun majoittauduimme pyyhkeinemme rantahietikolle.Otimme ihanasti aurinkoa ja nautimme pauhaavan meren äänestä, kunnes ... aalto pyyhkäisi päällemme. Nauroimme mahat kippurassa ja olimme yltäpäältä hiekassa. Lähdimme siis altaalle, niinkuin muutkin. On mielettömän rentouttavaa kävellä aamulla rannalla ja tuntea miten hiekka pakenee jalkojen alta veden mukana. Pysähdymme ostamaan tuoreen makean ananaksen ja hengittelemme meri-ilmaa.
Eilen illalla kävimme "kylällä" syömässä ja löysimme pienen putiikin, jossa valmistettiin erilaisia puisia kirjan kansia. tilasimme heti Kievarin logolla olevat kirjat. Palasimme hotellille heppayydillä, Matadoralla. pääsimme siis haistelemaan kotoista tuoksua ja syöttelemään ruohoa. Ihanaa! Ikävä heppoja. Terkut kaikille!

Lautalta veneeseen

Welcome to Lombok

Lähdimme eilen aamulla ajoissa taksilla kohti Balin itärannikkoa, Patang Payhin. Sieltä lähtee lautat kohti Lombokin saarta, joka on samankokoinen saari kuin Bali, mutta ei niin turismin turmelema. Ensin istuimme taksissa tunnin ja ajoimme läpi likaisten paikallisten kylien. Vihdoin pääsimme satamaan. Taksi kuski neuvoi, mistä paikalliset ostavat liput ja varoitteli kauppiaista jotka yrittävät myydä lippuja terminaalissa. Saimme vihdoin liput ostettua ja lähdimme lautalle. Pieni autolautta ja jalankulkijatkin menivät sisälle autolastaussillan kautta. Oli melkoisen kuuma n35 lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kaikki muut menivät sisälle ja me tietysti auringon toivossa ulos yläkannelle.. Aikataulua ei tietenkään ole vaan laiva lähtee kun se on lastattu. Odottelimme siis jonkin tovin, ennenkuin laiva lopulta lähti. Istuskelimme kannella ja katselimme merta. Kaikki hyvin. Kunnes... alkoi melkoinen tuuli ja valtavat aallot. Yhtäkkiä laiva kallistui voimakkaasti. Meni vielä hetki kun ihmisiä alkoi rynnätä ylä kannelle pelastusliivit päällä. Laivaan lastattuja rekkoja oli kaatunut aallokossa ja samalla kaikki skootterit (joita oli pilvin pimein). Ne hullut eivät sido autoja tai mopoja mitenkään. Miehistö alkoi jakaa kaikille liivejä ja komensivat ihmiset istumaan laivan toiseen reunaan, jotta se pysyisi pystyssä. Emme olleet enää kaukana Lombokin saaresta, mutta yli tunnin matka kuitenkin. Paikalliset olivat aivan paniikissa. He eivät osaa uida, eikä varmaan edes koskaan käyneet vedessä.
Laiva pääsi vihdoin saarten suojaan, muttei Lombokin satamaan. Kapteeni ajoi laivan lähimpien saarten luo. Laivan vierelle alkoi tulla paikallisia kalastajaveneitä. Näillä pienillä veneillä oli sitten tarkoitus viedä matkustajat toiseen laivaan. Tuuli oli kuitenkin niin kova, ettei se onnistunut. Meidät vietiin lähimpään saareen. Emme siis tienneet missä olimme tai miten pääsemme sieltä pois... Muut turistit (meitä oli n10) alkoivat hieroa kauppoja kalastajien kanssa, että veisivät meidät Lombokin saarelle(se ei ollut kaukana). Vihdoin hinnasta sovittiin, ja pääsimme lähtemään. Kaikki paikalliset ja muutama turisti jäivät saarelle odottelemaan. Rannalla odotti auto kuski, joka lupasi viedä meidät saaren toiselle puolelle missä satama oli. Auto oli tietenkin lava-auto ja pääsimme matkustamaan paikalliseen tyyliin avolava-auton kyydissä. Paikallisilla riitti ihmettelemistä.
Onneksi matka oli VAIN kaksi tuntia mutkaista viidakkotietä. Istuimme kivikovalla alustalla läpi märkinä. Kun pääsimme vastarannalle, selvisi että meidän hotellille on vielä tunnin matka. Siitä otimme taksin ja vihdoin pääsimme luksushotelliimme. Matkasimme siis 12 tuntia tätä 4 tunnin matkaa. Olimme aivan väsyneitä, olin pahoinvoiva autokyydistä ja kylmä. Lämmin suihku ja syömään! Nyt olemme paratiisisaarella! Toivottavasti tämä matka oli sen arvoinen!

Täällä on edelleen mieletön tuuli, mutta aurinko paistaa. Surffareiden ihannepaikka! Kaikki satamat ja lentokentät on suljettu. Eli täältä ei nyt pääse pois... Nyt pysymme tässä hotellissa niin kauan kuin myrsky laantuu ja sitten mietimme minne ja miten mennään. Lentäminen alkoi yllättäen tuntua aika turvalliselta vaihtoehdolta. Vain meille voi käydä näin.

Riisipeltoa

Gianyar

Huh huh,
paniikki iski kun aloin kirjoittaa blogia...USB kaapeli oli hävinnyt. tyhjennettiin koko hotellihuone ja matkalaukut ja hälytettiin henkilökunta etsimään sitä. En siis saanut uusia kuvia kamerasta ulos. OMG!!!Yksi päivä ihan pilalla. tästä alkukantaisesta maasta ei tosiaankaan osteta mitään kaapeleita, ainakaan maciin.saati sitten nokian ja macin välille. Sitten taksikuskin kanssa kierreltiin kaikki mahdolliset mukamas tietokoneliikkeet ja kaikki vaan hymyilivät ja pyörittelivät päätä. Ne myy vaan jotain ihme kiina kamaa täällä ja kaapelit ei sovi. Sitten löytyi nokia kauppa joka ei kuitenkaan myynyt nokian kaapelia, yllätys. Kokeilin taas kaapelia koneeseen, eikä se näkynyt kuvansiirto ohjelmassa, mutta työpöydällä kuitenin. Ipe oli päättäväinen ja osti sen, mä en olisi ostanut. ja NYT vihdoin monen päivän yrityksen jälkeen sain kuvat siirrettyä. Nyt siis kuvaa pukkaa...
Kyllästyimme Ubudiin. Oli sovittu agentin kanssa kahden päivän kiertely, mutta yllätys, koko agentti hävisi eikä vastaa puhelimeen eikä meileihin. Otimme siis kuskin ja lähdimme maaseudun rauhaan Gianyariin, joka on ihan Ubudin lähellä, mutta täysin paikallisten asuttama. Olemme tänään katselleet kuinka ihmiset pesevät pyykkiä ja peseytyvät kadun viereisessä ojassa. Siinä ne vaan kaikki alasti pesivät itseään ja toiset pyykkiä. Ja vain 10min matkan päästä täydellisestä turistipaikasta.

Kiinalainen uusivuosi alkoi ja Bali täyttyy kiinalaisista. Eilen hotellin aamupalalla tuli samanlainen tunne kuin venäläiset Viruhotellissa! Äkkiä pois. Nyt siis aivan landella, taas riisipeltojen ja viidakon vieressä. Viidakon äänet on todella hienot, linnut ja sirkat pitävät aikamoista meteliä. Ihanan rentouttavaa. Tänään olemme katselleet riisin istutusta ja miettineet näiden ihmisten elämää. Aamulla riisipelolle, kahlataan mudassa koko päivä kovassa auringon paahteessa, selkä kumarassa. Illalla kotiin ja aamulla uudestaan. Olisi kiva tietää kauanko riisi kasvaa ennen kuin siitä sen riisin saa... aika kovaa hommaa. Täytyy nyt vielä miettiä alammeko riisinviljelijöiksi...Videossa saattaa näyttää, et otan aurinkoo riisipellolla... oon kyl aika kivan altaan äärellä :) Huomenna lähdemme laivalla Lombokin saarelle, joka pitäisi olla valkoisen hiekan ja sinisen veden paratiisi.

Jumitus Ubudissa

Moikka kaikille,

 Ollaan jumituttu Ubudiin kun ei jaksa kokoaikaa rahdata laukkuja eri paikkaan. Ollaan sitten ajeltu skobal ympäriinsä. Ipe alkaa olee jo aika hyvä, omaksunut paikalliset liikenne tavat... Aurinko saatiin yksi päivä altaan reunalla. Nyt ollaan ihan uudessa hotellissa, jonka omistaja on sveitsiläinen ja vaimo balilta. Hotelli siis sisustettu eurooppalais-balilaiseen tyyliin. aika kiva siis. laitan kuvii.

Eilen lähdettiin aamulenkille riisipellon reunaa. Neuvoivat hotellilla miten voi mennä ympäri pelloreunaa ja sitten sillan yli ja takaisin. Ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Pellot hävisi ja olimme taas viidakossa... sieltä sitten ylös ja olimmekin jollain kadulla. Vettä satoi kaatamalla ja kukaan ei tiennyt missä meidän hotelli on. Täällä on pieniä hotelleja ja guesthouseja vierivieressä... Ei auttanut muu kuin mennä samaa reittiä takaisin. Meille vähän naurettiin kun vedettiin kaatosateessa kaksi ja puoli tuntia. Vain hullut suomalaiset tekee tällaista... Kerrankin kun sain Ipen lähtemään reippailemaan...Lämmin suihku ja aamupala retken jälkeen tuntui aika mukavalta...Tänään joudumme vaihtamaan hotellia kun tää on täynnä. Tässä kaksi pientä apinaa